Author Archive

8.11.2010, silmät on sielun peili???

Sunnuntai, Huhtikuu 3rd, 2011

8.11.2010 lähdin töistä hieman aikaisemmin että ehdin hakea Bongon kotoa ennen lääkärireissua. Jännitin koko matkan että miten saan sen rauhoittavan lääkkeen (nestemäinen) tungettua Bongolle suuhun ja miten tippojen laittaminen mahtaakaan onnistua. Kauhulla ajattelin, että ei se tule onnistumaan ja jää ne silmät taas peilaamatta…

Kotona minulla oli Henna apurina. Henna otti Bongon syliin ja minä ruikkasin sille sen lääkkeen suuhun. Hui miten helposti se sinne menikään, ihan säikähdin itsekin. Sitten vasta tajusin että olin “innoissani” prutannut kaiken sen lääkkeen suuhun, eläinlääkäri kun laittoi siihen hiukka extraa jos osa menee “rinnuksille” :) No ei sen väliä kuulemma, annos oli jokatapauksessa sallittava jollei hiukka pienempikin. Tarkoitushan oli saada Bongo vain rauhoittumaan mutta silti pysymään jaloillaan että tutkimus onnistuu.

Hetkessä lääke alkoi vaikuttaa ja tippojen silmiin laittaminen onnistui hienosti, pikku-ukkeli vaan ihmetteli että mitäs se äitee siinä puuhailee. Vielä ennen lähtöä soitin Akuuttiin ja kysyin että onko eläinlääkäri Kaisa aikataulussa. Kaisa pyysi soittamaan ettemme turhaan tule sinne liian aikaisin odottamaan. Aikataulu piti ja niinpä minä nostin Bongon autoon takapenkille ja lähdimme kohti Oulua.  Vielä ennen lähtöä laitoin Bongolle toiset tipat silmiin.  Haimme Mikan töistä ja kolmannet tipat meni silmiin autossa Mikan työpaikan pihalla.

Pääsimme perille ja Bongo oli jo niin “pöllyissään” ettei tajunnut edes kävellä itse :) Tyyppi oli ihan pihalla kirjaimellisesti ja kuvainnoillisesti patsastellessaan Akuutin pihassa. Menimme sisälle odottelemaan vuoroamme ja Bongo rötkötti tyytyväisenä sylissäni. Ja kuinkas ollakaan, aikataulu mätti…jouduimme odottelemaan melkoisen tovin vuoroamme. Siinä istuessamme eräs vastapäätä istuva koiranomistaja kysyi minulta hetken meitä katsottuaan että onko tuo koira edes hengissä? Vastasin että oli se ainkin kotoa lähtiessämme vielä…

Vihdoin oli meidän vuoro ja Kaisa pyyteli anteeksi myöhästymistä. Eihän meillä ollut mitään hätää odotellessa kun Bongo oli tyyneyden tyyssija. Mutta…kun nostin Bongon tutkimuspöydälle ja valot sammutettiin niin vauhkous nosti päätään ja riehuminen alkoi. Siis miten koira joka on apaattinen kuin huopatossu voi yhtäkkiä olla niin energinen ja riehuva??? Ihan uskomaton tapaus tuo Bongo, mistä lie luonteensa perinyt? Oisko kasvattajalla tähän kommentteja :) No pienen rauhoittelun jälkeen Kaisa sai silmät tutkittua ja antoi Bongolle puhtaat paperit. Kaikki oli hyvin eikä Bongon silmät osoittaneet mitään rodulle tyypillisen perinnölliseksi oletetun silmäsairauden kliinisiä oireita. Nyt oli hyvä mieli kun homma oli ohi ja tutkimus onnistui.

Harmi vain että tutkimustulokset eivät ole voimassa kuin kaksi vuotta, sitten tuo operaatio on tehtävä uudelleen mikäli haluaa käyttää Bongoa jalostustuksessa. No tämän tutkimuksen tarkoitus oli antaa sekä meille että kasvattajalle tärkeää tietoa Bongon terveydestä mutta jos joskus joku morsmaikkukin tämän myötä oven taa ilmaantuu niin se on vain plussaa :)

4.11.2010, Ei ole Bongoa silmiin katsominen ;)

Sunnuntai, Huhtikuu 3rd, 2011

Kun ostimme Bongon, niin lupasin kasvattajalle (joka on yhä edelleen maailman paras kasvattaja) että käytän Bongon virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa. Niinpä varasin ajan Eläinlääkäri Akuuttiin eläinlääkäri Kaisa Wickströmin vastaanotolle tätä toimenpidettä varten. Ajatus oli että kumpikin tarkastus tehdään samalla kertaa mikä on yleensä tapana mutta meidän pikku-ukkelihan päättikin jotain ihan muuta… :)

4.11.2010 menimme Akuuttiin minä, Henna ja Bongo. Landoliini jäi Mikan kanssa kotiin. Perille päästyämme ilmoittauduimme ja sain lomakkeita täytettäväkseni sekä tipat joita piti laittaa Bongon silmiin kolme kertaa viiden minuutin välein. Aloin laittamaan ensimmäisiä tippoja Bongolle ja eihän siitä mitään tullut, pikku-ukkeli pisti hanttiin ihan tosissaan. Menin siihen vastaanottotiskille pyytämään apua (he sanoivat jo tippapullon antaessaan että apua saa pyytää) ja sainkin siitä hoitajan avustamaan. Niinpä me yritimme yhdessä laittaa niitä tippoja mutta…eihän sekään onnistunut, niin on kovatahtoinen tuo Bongo ettei sille tehdä ihan mitä vaan. Seuraavaksi koitettiin sitä, että hoitaja otti Bongon mukaansa taakse toimenpidehuoneeseen ja me jäimme Hennan kanssa odottamaan odotustilaan. Hoitaja sanoi että usein koira rauhoittuu vieraiden käsittelyssä helpommin. Me kuulimme Hennan kanssa sinne odotustilaan saakka kuinka Bongo siellä läähätti ja liikehdi :) Pian hoitaja tulikin Bongon kanssa takaisin (ja wau mikä neliveto Bongolla oli päällä) ja sanoi ettei tippojen laittaminen onnistunut :) Bongo oli niin vauhkona että he pelkäsivät että siltä katkeaa verisuoni silmästä tai “silmä pulpsahtaa päästä” kun stressaa niin kovin. Eikä minulla hävettänyt yhtään, uskottehan???!!!??? Siirryimmekin sitten jatkamaan taistelua “takahuoneeseen” lattialle…minä, Henna ja hoitaja yritimme saada tilanteen haltuun mutta niitä tippoja oli minun olkapäillä, hiuksissa ja Bongon turkilla ja yhtään ei siellä missä niitä piti olla eli silmissä!!! Vihdoin saimme yhdet tipat per silmä, siitä tuli ihan voittajafiilis. Eläinlääkäri Kaisakin kävi siinä ihmettelemässä tilannetta, sanoi ettei tutkimuksesta taida tulla mitään kun koira on noin vauhkona ja hän haluaa pitää kätensä ehjänä eikä Bongon puremina…hän myös sanoi että yhdet tipat riittää, turha stressata koiraa enempää.

Seuraava operaatio oli se, että menimme Bongon kanssa ulos rauhoittumaan hetkeksi. Pikku-ukkeli päästi hätäkakat Akuutin eteiseen, sen verran stressaava oli ollut tilanne. Sisälle tultuamme menimme suoraan tutkimushuoneeseen ja Bongo oli jo ihan rauhallinen. Katseli ihmeissään ja haisteli paikkoja, vauhkoamisesta ei ollut tietoakaan. Kaisa sai polvitutkimuksen tehtyä hetkessä ja ylpeys valtasi minut, kylläpäs minulla on kiva koira. Mutta ilo oli ennenaikainen sillä…kun tuli silmien tutkimisen vuoro iski vauhkous päälle ja Bongo oli taas oma hullu itsensä :) Yritimme jos jonkinlaista keinoa saada silmät tutkittua, jopa sitä että sekä minä että Bongo olimme tutkimuspöydällä mutta turhaa…kun Bongo jotain päättää niin se pitää ja silmiä ei saatu tutkittua!!! Eläinlääkäri sanoi, kun kysyin että onko hänellä ollut aiemmin näin haastavaa asiakasta, että harvoin pienet koirat on näin ärtsyjä. Karhukoirat kuulemma joskus yrittää maistaa kättä mutta pienet koirat on helppoja! Ja taas minua nolotti.

Vihdoin minä puhalsin pelin poikki ja sanoin etten halua että Bongoa stressataan enää yhtään tänään. Mietimme mitä keksisimme että saisimme tutkimuksen tehtyä jossain vaiheessa. Kysyin että josko saisin tippapullon kotiin ja voisin laittaa tipat jo kotona ennen Akuuttiin tuloa seuraavalla kerralla, jos se onnistuisi niin paremmin. Päätimme myös että eläinlääkäri antaa meille myös hieman rauhoittavaa mukaan seuraavaa kertaa varten vaikka ei se tapana olekaan…mutta sen verran haasteellinen tipsu oli kyseessä että pakkokeinoihin oli turvauduttava.

Saimme ajan parin päivän päähän eli sovimme että tulemme silmätarkastukseen sitten 8.11.2010…sitä odotellessa siis!!!

13.9.2010, eikun Akuuttiin takaisin…

Sunnuntai, Huhtikuu 3rd, 2011

Hampaiden poistoleikkauksen jälkeen Lando oli ensimmäisen päivän tokkurainen ja nukkui mutta heti tiistaina Lando oli jo oma itsensä. Jaksamisessa ei ollut mitään ongelmaa, ruokakin maistui ja jaksoi Bongonkin kanssa leikkiä ja touhuta. Ainoa oli että Landon maha oli hieman sekaisin, ulkona piti käydä useammin ja oli havaittavissa lievää ripulia. Mutta perjantaina alkoi voinnissa olla havaittavissa muutoksia, Landosta tuli apaattinen, väsynyt ja kärttyinen. Annoin Landolle lääkärin määräämää särkylääkettä mutta ei se auttanut tai muuttanut olotilaa suuntaan tai toiseen.

Lauantaina tilanne oli jo se, että Lando vain makasi ja jos Bongo edes katsoi Landon suuntaan niin nosti mini-man melkoisen metelin ja ärisi. Maha oli sekaisin ja koira vain oli ja ihmetteli tilannetta itsekin. Sunnuntaina soittelin eläinlääkärin päivystykseen, mutta päivystys oli Pudasjärvellä joten ajattelin että turhaa me sinne lähdetään kun ei ne kuitenkaan mitään kokeita pysty siellä ottamaan.

Maanantaina13.9.2010 soitin heti aamulla Akuuttiin ja sain kuin sainkin Landolle ajan sille päivälle lääkärille. Pientä sekaannusta paikalle mennessämme kuitenkin oli, aika oli kirjattu seuraavalle päivälle mutta kiitos Akuutin ihanien hoitajien ja lääkärien, pääsimme kuitenkin lääkärin juttusille. Eläinlääkäri Anu Tulokas tutki Landon ja suuhun katsoessaan huomasimme kumpikin että mini-manin ikenet valuvat verta. Anu oli ihana lääkäri, kävi kyselemässä myös mielipidettä Landon leikanneelta Anne -lääkäriltä että mitä tehtäisiin. Painoa Lando oli menettänyt viikossa 20%, se on paljon noin pienelle koiralle. Landolta otettiin verikokeita ja kirjoitettiin antibioottikuuri (Synulox 40/10mg tabl, 2 tablettia 2 kertaa vuorokaudessa 10 pvän ajan).  Verikokeiden otto Landolta oli todella helppo juttu. Hoitaja yritti laittaa Landolle kuonokoppaa mutta ei löytynyt sellaista “mini-manin kuonoon soppelia” häkkiä, mutta eipä sitä oikeastaan tarvittukaan kun Lando oli vain rauhassa sylissäni kun verikoe otettiin.

Illalla sain puhelinsoiton Akuutista eläinlääkäri Anne Karttimo-Mäkyseltä. Hän oli nähnyt meidät päivällä Akuutissa ja oli pahoillaan ettei ehtinyt kiireiltään tulla meitä puhuttelemaan ja kyselemään mikä on vialla. Hän antoi myös meille Landon verikokeiden tulokset ja ne olivat onneksi ok. Eli mitään isompaa vauriota ei ollut aiheutunut. Juttelimme pitkät pätkät Annen kanssa puhelimessa ja hän toivotti Landolle pikaista paranemista ja kehoitti heti ottamaan yhteyttä mikäli jotain uutta ilmenee tai joku asia painaa mieltä. Puhelun jälkeen oli todella helpottunut olo, tuli olo että Akuutissa todella huolehditaan asiakkaista aidosti.

Aloitimme lääkekuurin ja Landon olo lähti paranemaan hienosti. Pari päivää ja mini-man oli ennallaan…tai no melkein, olihan se reilun kilon kevyempi :) Bongokin oli onnellinen kun Lando jaksoi taas leikkiä ja riehua entiseen tapaansa. Tai jos rehellisiä ollaan niin Lando riehui muutaman päivän ihan hulluna, kaitpa sillä oli kertyneenä varastoon ylimääräistä purkamatonta energiaa :)

6.9.2010, Landon hammasoperaatio

Lauantai, Marraskuu 6th, 2010

Maanantaina 6.9.2010 lähdimme Landon kanssa kohti Eläinlääkäriasema Akuuttia jossa oli varattuna aika Landon hampaidenpoistoon  klo 8.00. Bongo jäi ihmeissään kotiin, mietti varmasti että miksi Lando otetaan mukaan ja hänet jätetään yksin kotiin.

Aika oli varattu eläinlääkäri Anne Karttimo-Mäkysen vastaanotolle ja ihan ensimmäisenä Anne tutki Landon yleiskunnon eli kuunteli sydänäänet, tutki silmät ja tunnusteli muutenkin onko kaikki kunnossa. Lando kävi myös puntarilla ja painoa oli 5,2kg.  Sitten Landolle annettiin piikki jossa oli rauhoittavaa- ja unilääkettä. Jäimme Landon kanssa kaksin toimenpidehuoneeseen ja hiljalleen mini-man alkoi väsähtää ja lopulta nukahti siihen pöydälle minun rapsutteluun. Hoitaja Hanne Muotka haki siitä sitten Landon toimenpiteeseen ja minä menin odotushuoneeseen odottelemaan.

Istuskelin siellä ja katselin kuinka paljon erilaisia ja ihania koira maa päällänsä kantaa.  Eräskin kasvattaja kantoi autostaan peräjälkeen neljä ihanaa Husky-pentua rokotettavaksi. Voi maailma miten ihanat silmät niillä koirilla onkaan.

Aika kului ja minä se vain odottelin ja mietin miten kauan siinä operaatiossa mahtaakaan mennä. Viimein hoitaja Hanne tuli ilmoittamaan että Lando on siirretty heräämöön ja minä voin mennä sinne Landon kaveriksi.  Siellähän se Lando makaili lattialla pienellä patjalla Karvinen -peiton alla kieli suusta roikkuen. Sille oli annettu ns. herätyspistos mutta ihan sikiunessahan se pikkukoira oli.  Säälittävän näköinen mini-man :( Jäin sinne odottelemaan että eläinlääkäri Anne tulisi kertomaan minulle miten leikkaus on sujunut. 

Jonkin ajan kuluttua Anne tulikin ja kertoi että operaatio oli ollut odotettua laajempi. Irtoamattomien maitohampaiden lisäksi Landolta oli jouduttu kirurgisesti poistamaan kaksi puhkeamatonta poskihammasta, sen vuoksi operaatio oli kestänyt hieman kauemmin. Tässä Annen antama lausunto tapahtuneesta:

“Landon kiinnijääneet oikea yläetuhammas I3, oikea alakulmahammas, vasen ylä- ja alakulmahammas sekä I# alaetuhammas on poistettu. Landon vasen alaetuhammas I1 ja molemmat ala P1 hampaat olivat puhkeamatta. Alaetuhampaan kohta on avattu, -pyri hieromaan sitä jotta aukko säilyisi avoinna. Ala P1 hampaat piti poistaa kirurgisesti.  Poistoalueella on puudutusta ja itsekseen sulavat tikit. Lando on saanut kipulääkitystä, joka vaikuttaa huomiseen. Anna huomenna ja ylihuomenna kipulääkitystä tarvittaessa yllä olevan ohjeen mukaisesti.” Lääkkeksi annettiin Rimadyl 20mg purutabletteja.

Eli kaiken kaikkiaan Landolta poistettiin viisi maitohammasta, avattiin aukko yhdelle puhkeamattomalle pysyvälle hampaalle ja poistettiin leikaten kaksi puhkeamatonta pysyvää poskihammasta jotka olivat väärässä asennossa.  Melkoinen setti :)

Loppupäivän Lando nukkui minun toimiston lattialla vällyjen välissä tyytyväisenä. Mitään huono-oloisuutta ei ollut onneksi.

Kotiin päästyämme Lando jatkoi lepäilyä, Bongo hieman ihmetteli että mikä Landolla on kun ei jaksa leikkiä eikä riehua ollenkaan.

1.9.2010, Justus saapui Haukiputaalle

Perjantai, Marraskuu 5th, 2010

Elokuussa perjantaina 13.pvä lähdimme kohti Sodankylän mummilaa kokoonpanolla minä, Henna, Kirsi ja Tomi. Mika jätettiin kotiin koirienhoitajaksi. Kirsin jalkapallojoukkueella Fc Pistepirkoilla oli turnaus Sodankylässä ja hän me lähdimme “huutosakiksi” mukaan.

Perillä pappa alkoi kysellä kovasti meidän koiristamme. Mummilla ja papallahan oli aikaisemmin Moona-koira, kultainen noutaja, joka jouduttiin lopettamaan heinäkuussa 2010 vanhuuden koittaessa. Ilmeisesti heillä oli siellä “Mäellä” liian hiljaista ja varsinkin pappa oli mietiskellyt että kyllä se koira pitäisi saada taas taloon.

Kerroin anoppilassa, että kyllä minä heille koiran hommaan jos he sitä haluavat ihan oikeasti. Pienen ylipuhumisen jälkeen saimme mumminkin lämpenemään ajatukselle, että koira heille jälleen muuttaisi. Ja eihän siinä muu auttanut kuin soittaa Seinäjoelle Johannalle… :)

Tiesin, että sekä Johannan Shandita’s kennelissä että Johannan isän Ruskarinteen kennelissä oli pian luovutusiässä olevia ihania palleroisia. Johannan avustuksella saimmekin varattua Ruskarinteen kennelistä mummilaan koiran, urostipsun nimeltään Justus.  Justuksella ja meidän Landolla on muuten sama iskä eli velipuoliskoja ovat…

Ja sattui vielä niin hyvin, että Johanna ja Mats, sekä tietysti ihanaakin ihanampi Jonne -poitsu, olivat tulossa Oulun Edeniin lomalle juuri niihin aikoihin kun Justus oli luovutusikäinen ja he lupasivat tuoda Justuksen meille.

Niinpä 1.9. oli se päivä jolloin Justus saapui meille parin yön vierailulle ennen muuttoaan kohti pohjoisen perukoita, Napapiirin tuolle puolelle Sodankylään. Sovimme Johannan ja hänen perheensä kanssa treffit Kempeleen McDonaldsille jonne suuntasimmeki Mikan kanssa heti suoraan töistä päästyämme.  Voi miten ihana  pieni palleroinen koira meitä siellä odottikaan. Matkaseurana Justuksella oli ollut toinen pieni tipsu joka muutti Oulun Kaakkuriin. Tässä tapauksessa koirakaupat tehtiin kaikkia taiteen sääntöjä vastaan, muistaahan jokainen varoituksen että älä sovi koiran ostopaikaksi esim. huoltoasemaa ja papereihin tulee tutustua huolella. No mehän vaan “tehtiin kaupat” siinä hampurilaispaikan pihalla autossa ja kaiken lisäksi kauppakirjaa ei allekirjoittanut ei myyjä eikä ostaja :) Johanna pisti paperiin nimensä isänsä puolesta ja minä anoppini puolesta. En minäkään ihan oudon myyjän kanssa kauppaa näin tekisi, se täytyy tunnustaa. Mutta koska olen jo aiemminkin tehnyt kauppaa Johannan kanssa niin hoituihan se homma näinkin ihan hyvin.

Kaupat tehtyämme lähdimme Justuksen kanssa kohti Haukipudasta. Hieman jännitti miten Bongo ja Lando suhtautuvat pieneen Justukseen…mutta pelko oli ihan turhaa, kaikki meni todella hyvin. Kumpikin meidän koirista tajusi, että Justus on pieni ja sitä pitää varoa. Hieman uteliaasti Justus yritti tutustella asuntoomme mutta Bongon ja Landon hääriessä siinä ympärillä se ei ollut ihan helppo homma.  Mutta reipas ihana pieni peto Justus oli kyllä meillä ollessaan, välillä jopa yritti nousta Bongon tai Landon selkään ja alistaa isompiaan :)

Bongosta paljastui ihan uusia hoivaviettipuolia Justuksen myötä, Bongo nimittäin otti ihan työkseen huolehtia Justuksesta ja ohjata Justusta liikuissaan. Oli ihan hellyttävää katsoa miten “Äiti Teresa” Bongo olikaan Justuksen seurassa. Kun Justus heräsi ja lähti liikkeelle, niin lähti myös Bongo…ja Bongon perässä Lando. Siinä oli melkoinen kolme muskettisoturia -joukkue…

Päivät Justus oli minun mukanani töissä. En uskaltanut jättää sitä isojen poikien kanssa kotiin päiväksi…koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu vaikka Bongo oliki todella suojelevainen. Arvatkaa vaan hurmasiko Justus hallilla…Linda ja Ninakin olivat ihan myytyjä pikkupedon nähdessään :) Eipä minun tarvinnut lähteä ulos aina Justuksen kanssa, vapaaehtoisia löytyi.

Yöt nukuin kolmen koiran kanssa olohuoneen lattialla. Aina kun Justus heräsi niin heräsi kaksi muutakin karvaista kaveria heräsi…voitte kuvitella ettei siinä juuri nukuttu kahteen yöhön. Mutta en valita, kyllä sitä aina pari yötä jaksaa…

Torstaina Mikan veljen perhe tuli tutustelemaan “uuteen sukulaiseen” tänne meille. Justus näytti parhaat puolensa ja hurmasi heidät kaikki…Tomin sylissä oli kiva olla rapsuteltavana. Luulenpas että noiden kahden välille syntyi jokin elämää suurempi side :)

Perjantaina 3.9. lähdimme sitten viemään Justusta kotiin. Matka meni hyvin, kaikki kolme karvaista kaveria olivat sulassa sovussa samassa häkissä takapenkillä. Bongo läähätti, vinkui, haukkui ja haukkui…Lando kuolasi ja pyöriskeli…ja Justus nukkui :)  

Perille päästyämme Justus hurmasi mummin ja papan heti välittömästi…! Rakkautta ensi silmäyksellä :) Kävimme läpi mummin ja papan kanssa hoito-ohjeita, kauppakirjan, ruokinnan yms ja kovasti tyytyväisiltä he tuntuivat olevan koiraan. Seuraavan yön mummi nukkui kaikkien koirien kanssa yön olohuoneessa ja minäki pääsin levähtämään hetken.  Lauantaina me sitten lähdimmekin ajelemaan kohti Haukipudasta ja jätimme Justuksen uuteen hyvään kotiinsa levollisin mielin. Toivoimme kovasti että kun menemme Sodankylään seuraavan kerran niin Justus muistaa meidät kaikki…

2.8.2010, Bongon rokotukset

Sunnuntai, Elokuu 22nd, 2010

Maanantaina 2.8. oli varattuna Bongolle aika eläinlääkärikeskus Akuuttiin rokotusten uusimista varten. Veimme Hennan ja koirien kanssa Mikan töihin ja sitten menimme Akuuttiin.

Bongolle annettiin kaksi rokotusta jotka ovat nyt voimassa kolme vuotta. Bongo sai Duramune Dappi -rokotteen, joka on penikkatauti-, hepatiitti- ja parvorokotus. Toinen rokotus oli Nobi-Vac Rabies eli raivotautirokote.

Eläinlääkäri Anne Kaartimo-Mäkynen tutki myös Bongoa, kuunteli sydämen ja tunnusteli kivekset. Lisäksi pyysin häntä katsomaan kummaltakin koiralta ne punkin puremat että onko syytä huoleen. Mutta kaikki oli hyvin, kohtaa oli jo vaikea löytää kun oli niin hyvin parantunut.

Juttelimme myös Landon hampaista, mini-manin maitohampaathan eivät ole kaikki lähteneet. Nyt on suu täynnä sekä maito- että pysyviä hampaita. Päätimme, että Landolta leikataan maitohampaat pois mahdollisimman pian ettei ikenet ja huulet vaurioidu. Leikkauksessa tehdään aina poistettavan hampaan kohdalle viilto ja hammas leikataan, repiä sitä ei voi ettei pysyvän hampaan juuret vaurioidu. Sitten laitetaan tikkejä suuhun että haavat pysyy kiinni. Tämä on siis arvio poistoleikkauksen kulusta, katsotaan sitten miten homma etenee. Poistettavia hampaita on ainakin viisi joten melkoisen ommeltu suu tulee Landolle sitten. Onneksi Lando rakastaa jogurttia, saa sitä sitten syödä leikkauksen jälkeen kun ei voi kovaa ruokaa syödä.

Leikkaukseen on aika varattu 6.9. klo 8.00.

15.-22.7.2010, lomille lomps…

Sunnuntai, Elokuu 22nd, 2010

Torstaina 15.7. pakkasi Hyvälän perhe auton ja käänsi Nissanin keulan kohti Pohjanmaata. Ensimmäinen etappi olisi Seinäjoki ja Båssarin huusholli. Siellä ei ollutkaan nyt muita tipsuja mutta kultsuja senkin edestä. Oli Bongon rakkaus-pakkaus Haara-Saara ja hänen uusi sulhonsa Makke sekä ihastuttava pieni Azalyn -pentu. Saara ei edes huomannut Bongoa, oli niin uuden sulhonsa lumoissa. Ja ymmärrän kyllä miksi, melkoisen komea oli Makke ja omasi jotain mitä muilta ei löydy… :) Azalyn oli todella suloinen, olisi ihan oikeasti tehnyt mieli ottaa neiti mukaan…

Yövyimme Seinäjoella yhden yön ja perjantaina 16.7. jätimme koirat Johannan, Matsin ja Jonnen hoitoon ja suuntasimme kohti Tamperetta. Siellä kävimme Särkänniemessä isolla porukalla, mukana oli meidän lisäksi veljeni Pasi vaimonsa ja tyttärensä kanssa sekä kummityttöni Nelli avopuolisonsa kanssa. Meillä oli kivaa! Lomallamme kävimme myös Espoossa kylästelemässä, Serenassa polskimassa, Ideaparkissa shoppailemassa…

Koirat olivat hyvässä hoidossa ja pääsivätpä hekin lomailemaan mökille Vaasaan. Ikävääkään eivät olleet poteneet lähtiessämme, Johanna on sen verran tuttu jo että luottavat häneen ja mielellään jäivät hoitoon.

Torstaina 22.7. ajelimme Espoosta Seinäjoelle hakemaan koirat ja jatkoimme matkaa vielä kotiin saakka. Kotona vasta Lando huomasi että olemme olleet poissa, Lando tervehti koko ajan iloisesti nähdessään, tuli itse syliin kun istuimme sohvalla ja haki muutenkin huomiota meiltä.

Kotiin tultuamme bongasimme koirilta myös elämänsä ensimmäiset punkit. Onneksi ne olivat pieniä, varmaan vajaan vuorokauden iholla olleita ja saimme ne tuskaisen taistelun jälkeen poistettua (ei kyllä ihan oikeaoppisesti). Bongon punkki oli kaulassa ja kaula on Bongon arka kohta, ei edes pidä kun sitä harjataan. Hiki lensi kun yritimme Mikan kanssa sitä ruuvata irti :) ja tietysti punkkipihditkin olivat hukassa…niin tyypillistä!!! Landon punkki majaili niskassa, sen sain helpommin pois mutta jäi silläkin kärsää paikoilleen kyllä. Mitään iho-oireita tai tulehduksia ei kummallekaan tullut onneksi, pienet ruvet vaan repimisestä.

Arvatkaa vaan mitä kävin ostamassa seuraavana päivänä??? Ihan oikein eli kummallekin punkkien torjumiseen yrttipannat ja kaksi punkinpoisto välinettä, punkkipihdit ja punkkiraudan.

9.-11.7.2010, Oulun kansainvälinen näyttely

Sunnuntai, Elokuu 22nd, 2010

Bongohan kävi ensimmäisen kerran näyttelyissä huhtikuussa 2010 Vaasassa. Hyvän menestymisen innoittaman pyysin Johannaa ilmoittamaan Bongon Oulun Kansainvälisiin näyttelyihinkin.

Perjantaina 9.7. Båssarin perhe (Johanna, Mats ja Jonne) ajelivat tänne Haukiputaalle Seinäjoelta mukanaan kaksi tipsua, Shandita’s Tru Finn eli Toivo sekä Shandita’s Endless Love eli Rauha (korjaa Johanna jos muistin väärin). Ilta meni siinä istuksiessa ja rupatellessa ja hieman seuraavan päivän aikatauluja miettiessä.

Lauantaina 10.7. aamupalan syötyämme lähdimme kahdella autokunnalla kohti Äimäraution ravirataa. Mennessämme haimme vielä Mikan veljen luota parit “kenttätuolit” lainaan ettei mene ihan koko päivä vaan seisoskeluksi vaan voi välillä leputtaa jännittyneitä jalkoja. Perille päästyämme ja saatuamme auton parkkiin  lähdimme valumaan kohti omaa kehää. Ensin oli paperien- ja rokotusten tarkistus ja sitten suunta kohti kenttää. Oman kehän löydettyämme aloimme pystyttämään “leiriämme” eikä aikaakaan kun Johanna perheineen saapui myös paikalle. Jonne istui tyytyväisenä rattaissaan hellehattu ja aurikolasit päässään ja nautti hälinästä. Jonne on kuulkaan pieneen ikäänsä nähden melkoinen konkari näyttelyasioissa, aina yhtä tyytyväinen ja iloinen katselija.

Olimme sopineet, että Johanna esittää Bongon näissäkin näyttelyissä. Minä ja Henna menimme Landon kanssa kauemmaksi katselemaan, Mika piiloutui kameransa kanssa väkijoukkoon ja Bongon boxikin laitettiin piiloon. Tämä kaikki sen vuoksi ettei Bongo vetäisi kehässä tuttuja kohden. Lauantaina tipsukehän tuomari oli italialainen Sonia Bellan Falletti ja mitähän tähän kirjoittaisin hänestä…? Hmm, voin ainakin sanoa ettei ole ihna minun lempparituomari kyllä. Ja tuskinpa kovin monen muunkaan. Tämä vanhahko rouva ei puhunut juuri yhtään englantia, antoi liki kaikki arvostelut viittomalla kehäsihteerille, koiraa koskettiin vain sen verran että katsoi hampaat ja muutenkaan ei ollut ihan ajantasalla tämä mummeli. Melkoinen tapaus, jos ilkeä olisin niin sanoisin että hän oli kuin suoraan jostain Hitchcokin kauhuleffasta. Mutta enhän mie ilkeä ole, tyydyn siis sanomaan että ei ehkä ihan paras valinta kansainväliseen näyttelyyn tuomariksi jos ei osaa edes englantia???

Bongon luokassa (JUN) oli viisi koiraa ja Bongo sai punaisen nauhan. Toisaalta siihen täytyy olla tyytyväinen, eihän se silti ihan huonosti mennyt. Hienosti Johanna taisteli Bongon kanssa kehässä, helppoa se ei ole tuon pikku-ukkelin kanssa kyllä. Bongo nimittäin vetää ja vetää ja vetää ja vieläkin vetää…pitäis ostaa Bongolle Camel -bootsit ja mainostaa että tipsulle jotka kulkevat omia polkujaan :) No yhtä kokemusta rikkaampi koira, omistaja ja kasvattaja tämän reissun jälkeen.  Kirjallinen arvostelu oli lyhyt ja ytimekäs, siinä kerrottiin mm. että on hieman liian korkea, hyvät vartalon mittasuhteet, hyvä turkin laatu mutta ei valmistautunut kehä liikkumiseen.

Johannan tipsuilla meni hienosti: Shandita’s Tru Finn (CH Arundina The Great Mogul & Arundina Tru Thanka) AVO ERI-1 PU-2 SERT VARA-CACIB / OPEN EXC-1 BM-2 CAC RES-CACIB ja CH Shandita’s Endless Love VAL ERI-2 PN-4 / CHAMPION EXC-2 BB-4. Onnittelut!

Lauantai-iltana meillä istuessamme alkoi Johanna puhuskella, että josko minä menisin Bongon kanssa kehään sunnuntaina. No huh huh, tuumasin ja kuittasin vitsillä koko asian. Aina välillä Johanna kuiten asiasta jossain sivulauseessa mainitsi, aivopesua parhaimmillaan. Meistä kaikki oli päivän jälkeen suht väsyneitä joten eipä tarvinnut unta juurikaan houkutella kenenkään silmiin. Mats -parka vaan joutui nukkumaan ilman tyynyä kun meidän Bongo aamulla pissi Matsin tyynylle innoissaan nähdessään Toivon ja Rauhan ja minä lahopää en sitten muistanut hänelle uutta tyynyä antaa. Anteeksi Mats vielä kerran :)

Niinpä se koitti se sunnuntai 11.7. ja jälleen aamupalan jälkeen lähdimme Äimärautiolle.  Tämän päivän tuomarina tipsukehässä toimi Carin Åkesson Ruotsista ja olipas hän ihan eri maata kun edellispäivän saapasmaan mummo. Ilonen, ystävällinen ja reipas. Tälle päivää Bongon luokkaan oli ilmoitettu kuusi tipsua, kaikki muut jo sertin pokanneita paitsi Bongo.

Johanna pyysi minua kiertämään kehää Bongon kanssa treenimielessä. Kävimme pari kertaa kiertämässä ja Johanna alkoi ihan oikeasti ylipuhua minua menemään kehään Bongon kanssa. Ajatuskin siitä kauhistutti ja pisti housun puntit tutisemaan. Johanna tsemppasi ja psyykkasi minua (kiersi kyselemässä josko jollain olisi jotain vettä väkevämpää että jännitykseni kaikkoaisi) ja vihdoin sai minut ylipuhuttua. Mutta haluan huomauttaa, että dopingia en ottanut, ihan luomuna mentiin :) Johanna vielä opetti kaikki jutut siinä minulle ja sitten mentiin.

Kokemus kehässä olosta oli ihan kiva.  Osasimme jopa jotain Bongon kanssa, ainakaan tuomari tai kehäsihteeri eivät puuttuneet meidän “pomppimiseen” mitenkään. Bongo osasi olla nätisti eikä ihan hirveästi hötkyillyt. Toivottavasti kukaan vaan ei nähnyt miten kovin minä tärisin ja jännitin :) Tuomari pyysi Bongon heittämään yhden ylimääräisen kiekan että näkee liikkeet paremmin, eka kerralla pikku-ukkeli hieman nimittäin veti mennessämme kolmiota. Toisella kerralla se meni jo paremmin, jee. Saimme, tai siis Bongo sai, vaaleanpunaisen nauhan eli ERI:n ja minä olin onnesta soikea. Taisin jopa tuulettaa hieman kehässä…onkohan se edes sallittua??? :) Loppujen lopuksi Bongo sijoittui kolmanneksi luokassaan, päivä oli siis täydellinen. Kolme kuudesta tipsusta sai ERIn joten olen kyllä tyytyväinen. Kirjallisessa arvioinnissa sanottiin mm. että on maskuliininen uros, hyvä pää ja huulet, hyvin kiinnittyneet korvat, hieman lyhyt kaula, hyvät linjaukset edessä ja takana, hyvä eturinta ja rintakehän syvyys ikäisekseen ja liikkuu hyvin sivusta, vähän epävakaa edestä, takaa hieman ahtaat tassujen liikkeet.

Tässä vielä tulokset Bongon ja Rauhan osalta: Shandita’s Tru Javion (CH Arundina The Great Mogul & Shandita’s Tru Brittnee) JUN ERI-3 / JUN EXC-3 ja CH Shandita’s Endless Love (CH Arundina The Great Mogul & CH Shandita’s Winema) VAL ERI-2 PN-3 VARA-CACIB / CHAMPION EXC-2 BB-3 RES-CACIB

Kiitos Båssarin perheelle kun olitte luonamme viikonlopun, oli todella mukavaa. Johannalle erityiskiitos loistavasta tsemppaamisesta ja siitä, että uskoit minuun ja Bongoon. Tästä on hyvä jatkaa!

Ensimmäinen päivä:

Toinen päivä:

2.-4.7.2010, koko perhe taas yhdessä :)

Sunnuntai, Elokuu 22nd, 2010

Neljä viikkoa erossa omista rakkaistaan on pitkä aika…mutta jälleennäkeminen pienen eron jälkeen on jotain todella ihanaa.

Perjantaina 2.7. töiden jälkeen lähdimme Mikan kanssa ajelemaan kohti Muoniota, matkan tarkoituksena oli hakea Henna ja koirat kotiin kesälomalta mammalasta. Ihan turhia emme matkalla pysähdelleet, pakolliset paussit ja taas matka jatkui kohti Suomi -neidon kainoaloa.

Soitin Hennalle matkalta ja sovimme, että Henna tulee meitä ulos vastaan että saamme rauhassa tervehtiä toisiamme ilman että koirat pyörii jaloissa. Osasin nimittäin kuvitella sen hyörinän ja pyörinän mikä olisi luvassa :) Olipas ihana nähdä Henna neljän viikon tauon jälkeen, tuntui että neiti olisi kasvanut monta metriä. Hetken ihmettelin että missä se minun tänne jättämä äitin pikkutyttö onkaan.

Jälleennäkeminen koirien kanssa oli riehakas. Bongo ja Lando hyppivät, haukkuivat, ulvoivat, pyörivät ja riehuivat ihan hulluna jaloissamme. Miten olinkaan kaivannut sitä Bongon ulinatervehdystä jonka se joka kerta kotiin tultuamme päästää suustaan :) Ilta menikin sitten siinä kotosalla ollessa ja kuulumisia vaihtaessa.

Lauantaina päätimme lähteä kiikkumaan Olostunturin huipulle katsomaan tuulimyllyjä. Ajoimme hiekkatietä rinnettä jonkin verran ylöspäin ja sitten auto parkkiin ja loppumatka taitettiin jalkasin. Alkumatka oli jyrkkää kiikkumista, minulla meinasi usko loppua itseeni ja omiin voimiini. Oli ihan hilkulla etten luovuttanu, pariin otteeseen taisin asiasta ääneen mainitakin että en jaksa, jään tänne odottelemaan, menkää te vaan… Mutta iloinen pikkukoira Lando kiskoi minua nuoruuden vimmalla eteenpäin. Niinpä jatkoin matkaa urhoollisesti Hennan ja Mikan perässä ylöspäin. Ja kyllä se oli kaiken sen tuskan väärti kun pääsimme perille, ihanat on Tunturi-Lapin maisemat!!

Istahdimme tuulimyllyn, Väiski nimeltään, juurelle lepäämään ja ihailemaan maisemia. Pakollinen tankkaushetki meille ja koirille ja sitten lähdimme hiljalleen alaspäin. Matkalla istahdimme vielä “tunturikappelissa”, Oloksen rinteelle on tuotu Muonion kirkon remontin yhteydessä pihakivet, joista on muodostettu istuimet. Ihana oli siinä istahtaa ja antaa tunturien tuulien puhaltaa. Totesin siinä istuessani että kyllä ihmisen voi ottaa pois Lapista mutta Lappia ei voi ottaa pois ihmisestä.

Paluumatkalla löysimme vielä paikan jossa oli lunta. Henna meni tietty ja haki lunta siitä ja siitäkös Lando piti. Maisteli mielissään viilentävää lumipalloa :)

Lähtiessämme isäni mietti että onko kiikkuminen liian rankka koirille, pitäisikö Lando ainakin jättää pois matkasta. Mutta täytyy sanoa että koirat jaksoivat tosi hyvin, minä en niinkään meinannut jaksaa. Mutta kaikki selvisimme reissusta ehjinä takaisin ja onnellisina.

Sunnuntaina olikin aika palata kotiin. Jee, Bongo pääsi taas autoon :) Ajelimme parin pysähdyksen taktiikalla kotiin.  Illalla alkoikin jo tuttu arki meilläkin hiljaiselon jälkeen, Henna treffaili kavereitaan ja koirat rallittivat ympäri kämppää…olipas ihanan kotoisaa taas!

Matkalla Muonioon / Muonio:

Olos:

Kotimatka:

28.6.2010, kolme viikkoa ilman koiruuksia…

Maanantai, Kesäkuu 28th, 2010

Tässä on nyt kolme viikkoa vietetty todella hiljaiseloa. Kun koulut loppuivat 5.6. niin pakkasimme auton ja lähdimme viemään Hennan ja koirat Muonioon kesälomalle.

Matkaan lähdimme melkein heti kun Henna tuli koulusta todistuksen hakureissulta. Hienon todistuksen neiti sai kyllä, voin sanoa että jopa hieman yllätyin miten hyviä numeroita siinä olikaan. Autoon pakattiin Hennan tavaroiden lisäksi koiratarvikkeita kuten esim. säkillinen napenosekoitusta (Muoniosta kun ei Royal Caninia saa mistään), turvaportti, häkit, lelut, harjat jne…

Matka meni ihan hyvin, niin hyvin kun se vaan Bongon kanssa voi mennä :) Eli jälleen saimme kuunnella Bongon konserttia takapenkiltä. Lando sen sijaan näyttää olevan todella leppoisa matkustaja, siinäpä se mini-man makoili ja nukkui melkeinpä koko matkan. Parin pysähdyksen voimin matkasimme vajaa 400km.

Perille päästyämme koirat alkoivat tutustumaan uuteen ympäristöön. Landon varalta suojasimme olohuoneen sohvan (etukäteen olin jo pyytänyt mammaa vaihtamaan lattialta parhaat matot pois), mini-man kun saattaa leikin tiimellyksessä päästää intopisut sohvallekin. No oikei, ei tuota voi yleistää koska se on sattunut vain kerran kotona, mutta päätin ettei uhmata kohtaloa ja sohva saa uuden kuosin koirien vieralun ajaksi. Keittiön/eteisen välioveen asensimme koiraportin, etteivät koirat pääse livahtamaan vahingossa karkuun jos ja kun ulko-ovea auotaan.

Lauantai-ilta meni siinä mammalassa ollessa ja saunoessa maailman parhaassa pihasaunassa. Oi miten lapsuuden muistot valtaavatkin aina mieleni kun sinne pääsen saunomaan ja nautin joka hetkestä siinä saunassa :)  Hennan kaveri Laura tuli myös tervehtimään meitä (=Hennaa) ja koiria, tytöt ovat nähneet viimeksi joulun aikaan.

Sunnuntaina koitti sitten heippojen aika kun meillä Mikan kanssa oli aika lähteä ajamaan takaisin kotiin. Hennasta en ollut huolissani, neiti kyllä pärjää vaikka ikävä tuleekin varmasti puolin ja toisin, me voimme soitella ja jutella mutta koirat…miten selität niille että “Heippa, mie menen nyt ja tulen sitten kuukauden päästä hakehmaan teät”. Varsinkin Bongo, joka on niin minun perään, tuntui todella vaikealta jättää sinne. Landossa huoletti se, että kokeeko Lando asian niin että joutui taas vaihtamaan kotia. Lohduttauduin ajatuksella, että onhan Henna kuitenkin koirien kanssa eli jotain tuttua ja turvallista on mukana. Kun olin kerrannut mammalle ja äijälle hoito-ohjeet ja kaikki muutkin asiat miljoonannen kerran niin rohkaistuin lähtemään. Vielä viimeiset rapsutukset koirille ja iso-iso halaus Hennalle ja autoon…eipä kuulkaa kaukana ollut että tippa tuli linssiin.

Äitille soittelin kun olimme päässeet kotiin illalla. Lando ei kuulemma ollut oikeastaan edes kaivannut meitä kun lähdimme mutta Bongo…se pikku-ukkeli oli hypännyt Hennan syliin ja napottanut siinä kuin tatti. Oli varmaan ajatellut, että jos hän päästää Hennan siitä lähtemään niin sekin menee ja karkaa :) No, aikansa ikävöityään oli Bongokin alistunut kohtaloonsa ja asettunut taloksi.

Äitille sanoin monta kertaa tuon pikavisiittimme aikana, että kyllä meille tulee hiljaista kun olemme kaksin kotona Mikan kanssa. Ei ole Hennaa kavereineen juoksentelemassa edestakas ulos ja sisään eikä koirien rallitusta pitkin päivää. Pari päivää koirien Muoniossa oltua, äiti sanoi nyt ymmärtävänsä mitä tarkoitin sillä hiljaisuudella :) Koirat olivat pistäneet parastaan Muoniossa ja matot ovat kuulemma rullalla tuon tuostakin kun pojat rallittaa ympäriinsä :)

Kaikkia kivoja juttuja koirat ovat päässeet kokemaan loman aikana ja Landokin on jo oppinut sisäsiistiksi. Menee oven eteen istumaan ja haukahtelee kimeällä äänellään kun tahtoo ulos. Mahtavaa! Toivotaan, että sisäsiisteys jatkuu kotonakin. Mökilläkin koirat ovat käyneet. Landon lempipuuhaa siellä on ikkunan edessä olevan jakkaran päällä oleminen ja mäkäräisten pyydystäminen ikkunasta :) Ikkuna on kuulemma suht likainen Landon metsästyspuuhien jälkeen.

Ihanaa on kuitenkin saada Henna ja koirat kotiin. Ja pian se tapahtuukin, ei enää montaa päivää. Voin vain kuvitella sen hiljaisuuden mikä laskeutuu mammalaan kun koirat ja Henna lähtevät kotiin…toivottavasti kaikki kolme suostuvat lähtemään matkaamme!