Archive for Huhtikuu, 2011

8.11.2010, silmät on sielun peili???

Sunnuntai, Huhtikuu 3rd, 2011

8.11.2010 lähdin töistä hieman aikaisemmin että ehdin hakea Bongon kotoa ennen lääkärireissua. Jännitin koko matkan että miten saan sen rauhoittavan lääkkeen (nestemäinen) tungettua Bongolle suuhun ja miten tippojen laittaminen mahtaakaan onnistua. Kauhulla ajattelin, että ei se tule onnistumaan ja jää ne silmät taas peilaamatta…

Kotona minulla oli Henna apurina. Henna otti Bongon syliin ja minä ruikkasin sille sen lääkkeen suuhun. Hui miten helposti se sinne menikään, ihan säikähdin itsekin. Sitten vasta tajusin että olin “innoissani” prutannut kaiken sen lääkkeen suuhun, eläinlääkäri kun laittoi siihen hiukka extraa jos osa menee “rinnuksille” :) No ei sen väliä kuulemma, annos oli jokatapauksessa sallittava jollei hiukka pienempikin. Tarkoitushan oli saada Bongo vain rauhoittumaan mutta silti pysymään jaloillaan että tutkimus onnistuu.

Hetkessä lääke alkoi vaikuttaa ja tippojen silmiin laittaminen onnistui hienosti, pikku-ukkeli vaan ihmetteli että mitäs se äitee siinä puuhailee. Vielä ennen lähtöä soitin Akuuttiin ja kysyin että onko eläinlääkäri Kaisa aikataulussa. Kaisa pyysi soittamaan ettemme turhaan tule sinne liian aikaisin odottamaan. Aikataulu piti ja niinpä minä nostin Bongon autoon takapenkille ja lähdimme kohti Oulua.  Vielä ennen lähtöä laitoin Bongolle toiset tipat silmiin.  Haimme Mikan töistä ja kolmannet tipat meni silmiin autossa Mikan työpaikan pihalla.

Pääsimme perille ja Bongo oli jo niin “pöllyissään” ettei tajunnut edes kävellä itse :) Tyyppi oli ihan pihalla kirjaimellisesti ja kuvainnoillisesti patsastellessaan Akuutin pihassa. Menimme sisälle odottelemaan vuoroamme ja Bongo rötkötti tyytyväisenä sylissäni. Ja kuinkas ollakaan, aikataulu mätti…jouduimme odottelemaan melkoisen tovin vuoroamme. Siinä istuessamme eräs vastapäätä istuva koiranomistaja kysyi minulta hetken meitä katsottuaan että onko tuo koira edes hengissä? Vastasin että oli se ainkin kotoa lähtiessämme vielä…

Vihdoin oli meidän vuoro ja Kaisa pyyteli anteeksi myöhästymistä. Eihän meillä ollut mitään hätää odotellessa kun Bongo oli tyyneyden tyyssija. Mutta…kun nostin Bongon tutkimuspöydälle ja valot sammutettiin niin vauhkous nosti päätään ja riehuminen alkoi. Siis miten koira joka on apaattinen kuin huopatossu voi yhtäkkiä olla niin energinen ja riehuva??? Ihan uskomaton tapaus tuo Bongo, mistä lie luonteensa perinyt? Oisko kasvattajalla tähän kommentteja :) No pienen rauhoittelun jälkeen Kaisa sai silmät tutkittua ja antoi Bongolle puhtaat paperit. Kaikki oli hyvin eikä Bongon silmät osoittaneet mitään rodulle tyypillisen perinnölliseksi oletetun silmäsairauden kliinisiä oireita. Nyt oli hyvä mieli kun homma oli ohi ja tutkimus onnistui.

Harmi vain että tutkimustulokset eivät ole voimassa kuin kaksi vuotta, sitten tuo operaatio on tehtävä uudelleen mikäli haluaa käyttää Bongoa jalostustuksessa. No tämän tutkimuksen tarkoitus oli antaa sekä meille että kasvattajalle tärkeää tietoa Bongon terveydestä mutta jos joskus joku morsmaikkukin tämän myötä oven taa ilmaantuu niin se on vain plussaa :)

4.11.2010, Ei ole Bongoa silmiin katsominen ;)

Sunnuntai, Huhtikuu 3rd, 2011

Kun ostimme Bongon, niin lupasin kasvattajalle (joka on yhä edelleen maailman paras kasvattaja) että käytän Bongon virallisissa silmä- ja polvitarkastuksissa. Niinpä varasin ajan Eläinlääkäri Akuuttiin eläinlääkäri Kaisa Wickströmin vastaanotolle tätä toimenpidettä varten. Ajatus oli että kumpikin tarkastus tehdään samalla kertaa mikä on yleensä tapana mutta meidän pikku-ukkelihan päättikin jotain ihan muuta… :)

4.11.2010 menimme Akuuttiin minä, Henna ja Bongo. Landoliini jäi Mikan kanssa kotiin. Perille päästyämme ilmoittauduimme ja sain lomakkeita täytettäväkseni sekä tipat joita piti laittaa Bongon silmiin kolme kertaa viiden minuutin välein. Aloin laittamaan ensimmäisiä tippoja Bongolle ja eihän siitä mitään tullut, pikku-ukkeli pisti hanttiin ihan tosissaan. Menin siihen vastaanottotiskille pyytämään apua (he sanoivat jo tippapullon antaessaan että apua saa pyytää) ja sainkin siitä hoitajan avustamaan. Niinpä me yritimme yhdessä laittaa niitä tippoja mutta…eihän sekään onnistunut, niin on kovatahtoinen tuo Bongo ettei sille tehdä ihan mitä vaan. Seuraavaksi koitettiin sitä, että hoitaja otti Bongon mukaansa taakse toimenpidehuoneeseen ja me jäimme Hennan kanssa odottamaan odotustilaan. Hoitaja sanoi että usein koira rauhoittuu vieraiden käsittelyssä helpommin. Me kuulimme Hennan kanssa sinne odotustilaan saakka kuinka Bongo siellä läähätti ja liikehdi :) Pian hoitaja tulikin Bongon kanssa takaisin (ja wau mikä neliveto Bongolla oli päällä) ja sanoi ettei tippojen laittaminen onnistunut :) Bongo oli niin vauhkona että he pelkäsivät että siltä katkeaa verisuoni silmästä tai “silmä pulpsahtaa päästä” kun stressaa niin kovin. Eikä minulla hävettänyt yhtään, uskottehan???!!!??? Siirryimmekin sitten jatkamaan taistelua “takahuoneeseen” lattialle…minä, Henna ja hoitaja yritimme saada tilanteen haltuun mutta niitä tippoja oli minun olkapäillä, hiuksissa ja Bongon turkilla ja yhtään ei siellä missä niitä piti olla eli silmissä!!! Vihdoin saimme yhdet tipat per silmä, siitä tuli ihan voittajafiilis. Eläinlääkäri Kaisakin kävi siinä ihmettelemässä tilannetta, sanoi ettei tutkimuksesta taida tulla mitään kun koira on noin vauhkona ja hän haluaa pitää kätensä ehjänä eikä Bongon puremina…hän myös sanoi että yhdet tipat riittää, turha stressata koiraa enempää.

Seuraava operaatio oli se, että menimme Bongon kanssa ulos rauhoittumaan hetkeksi. Pikku-ukkeli päästi hätäkakat Akuutin eteiseen, sen verran stressaava oli ollut tilanne. Sisälle tultuamme menimme suoraan tutkimushuoneeseen ja Bongo oli jo ihan rauhallinen. Katseli ihmeissään ja haisteli paikkoja, vauhkoamisesta ei ollut tietoakaan. Kaisa sai polvitutkimuksen tehtyä hetkessä ja ylpeys valtasi minut, kylläpäs minulla on kiva koira. Mutta ilo oli ennenaikainen sillä…kun tuli silmien tutkimisen vuoro iski vauhkous päälle ja Bongo oli taas oma hullu itsensä :) Yritimme jos jonkinlaista keinoa saada silmät tutkittua, jopa sitä että sekä minä että Bongo olimme tutkimuspöydällä mutta turhaa…kun Bongo jotain päättää niin se pitää ja silmiä ei saatu tutkittua!!! Eläinlääkäri sanoi, kun kysyin että onko hänellä ollut aiemmin näin haastavaa asiakasta, että harvoin pienet koirat on näin ärtsyjä. Karhukoirat kuulemma joskus yrittää maistaa kättä mutta pienet koirat on helppoja! Ja taas minua nolotti.

Vihdoin minä puhalsin pelin poikki ja sanoin etten halua että Bongoa stressataan enää yhtään tänään. Mietimme mitä keksisimme että saisimme tutkimuksen tehtyä jossain vaiheessa. Kysyin että josko saisin tippapullon kotiin ja voisin laittaa tipat jo kotona ennen Akuuttiin tuloa seuraavalla kerralla, jos se onnistuisi niin paremmin. Päätimme myös että eläinlääkäri antaa meille myös hieman rauhoittavaa mukaan seuraavaa kertaa varten vaikka ei se tapana olekaan…mutta sen verran haasteellinen tipsu oli kyseessä että pakkokeinoihin oli turvauduttava.

Saimme ajan parin päivän päähän eli sovimme että tulemme silmätarkastukseen sitten 8.11.2010…sitä odotellessa siis!!!

13.9.2010, eikun Akuuttiin takaisin…

Sunnuntai, Huhtikuu 3rd, 2011

Hampaiden poistoleikkauksen jälkeen Lando oli ensimmäisen päivän tokkurainen ja nukkui mutta heti tiistaina Lando oli jo oma itsensä. Jaksamisessa ei ollut mitään ongelmaa, ruokakin maistui ja jaksoi Bongonkin kanssa leikkiä ja touhuta. Ainoa oli että Landon maha oli hieman sekaisin, ulkona piti käydä useammin ja oli havaittavissa lievää ripulia. Mutta perjantaina alkoi voinnissa olla havaittavissa muutoksia, Landosta tuli apaattinen, väsynyt ja kärttyinen. Annoin Landolle lääkärin määräämää särkylääkettä mutta ei se auttanut tai muuttanut olotilaa suuntaan tai toiseen.

Lauantaina tilanne oli jo se, että Lando vain makasi ja jos Bongo edes katsoi Landon suuntaan niin nosti mini-man melkoisen metelin ja ärisi. Maha oli sekaisin ja koira vain oli ja ihmetteli tilannetta itsekin. Sunnuntaina soittelin eläinlääkärin päivystykseen, mutta päivystys oli Pudasjärvellä joten ajattelin että turhaa me sinne lähdetään kun ei ne kuitenkaan mitään kokeita pysty siellä ottamaan.

Maanantaina13.9.2010 soitin heti aamulla Akuuttiin ja sain kuin sainkin Landolle ajan sille päivälle lääkärille. Pientä sekaannusta paikalle mennessämme kuitenkin oli, aika oli kirjattu seuraavalle päivälle mutta kiitos Akuutin ihanien hoitajien ja lääkärien, pääsimme kuitenkin lääkärin juttusille. Eläinlääkäri Anu Tulokas tutki Landon ja suuhun katsoessaan huomasimme kumpikin että mini-manin ikenet valuvat verta. Anu oli ihana lääkäri, kävi kyselemässä myös mielipidettä Landon leikanneelta Anne -lääkäriltä että mitä tehtäisiin. Painoa Lando oli menettänyt viikossa 20%, se on paljon noin pienelle koiralle. Landolta otettiin verikokeita ja kirjoitettiin antibioottikuuri (Synulox 40/10mg tabl, 2 tablettia 2 kertaa vuorokaudessa 10 pvän ajan).  Verikokeiden otto Landolta oli todella helppo juttu. Hoitaja yritti laittaa Landolle kuonokoppaa mutta ei löytynyt sellaista “mini-manin kuonoon soppelia” häkkiä, mutta eipä sitä oikeastaan tarvittukaan kun Lando oli vain rauhassa sylissäni kun verikoe otettiin.

Illalla sain puhelinsoiton Akuutista eläinlääkäri Anne Karttimo-Mäkyseltä. Hän oli nähnyt meidät päivällä Akuutissa ja oli pahoillaan ettei ehtinyt kiireiltään tulla meitä puhuttelemaan ja kyselemään mikä on vialla. Hän antoi myös meille Landon verikokeiden tulokset ja ne olivat onneksi ok. Eli mitään isompaa vauriota ei ollut aiheutunut. Juttelimme pitkät pätkät Annen kanssa puhelimessa ja hän toivotti Landolle pikaista paranemista ja kehoitti heti ottamaan yhteyttä mikäli jotain uutta ilmenee tai joku asia painaa mieltä. Puhelun jälkeen oli todella helpottunut olo, tuli olo että Akuutissa todella huolehditaan asiakkaista aidosti.

Aloitimme lääkekuurin ja Landon olo lähti paranemaan hienosti. Pari päivää ja mini-man oli ennallaan…tai no melkein, olihan se reilun kilon kevyempi :) Bongokin oli onnellinen kun Lando jaksoi taas leikkiä ja riehua entiseen tapaansa. Tai jos rehellisiä ollaan niin Lando riehui muutaman päivän ihan hulluna, kaitpa sillä oli kertyneenä varastoon ylimääräistä purkamatonta energiaa :)