18.3.2010, NÄTO treenien huipennus

Torstai 18.3. ja töistä tullessani kotiin minulla oli sellainen olo, että en taatusti jaksa lähteä Bongon kanssa NÄTO -treeneihin. Jostain syystä olohuoneen sohvan ja telkkarin vetovoima oli ihan vastustamaton. Ja yhtään intoa lähtemiseen ei lisännyt se, että Mika ja Henna eivät aikoneet ehtiä mukaan. Sehän tietäisi taas automatkaa kaksin tuon vinkuintiaanin kanssa Ouluun, siis apua…

No asettauduin jo kivasti tuohon sohvalle telkkaria katsomaan kunnes äkkiä siitä hyppäsin pystyyn ja päätin, että mehän lähdetään! Ei muuta ku lihapullia pilkkomaan ja menoksi.

Menomatkan Bongo oli etupenkillä “kartanlukijana” ja läähätti ja vingahteli tutulla tyylillään. Matkan edetessä volyymit nousi, -kuten aina! Ja perille päästyämme heitti Bongo kunnon hätäläjät puistoon, kai se raukka ihan oikeasti pelkää tuota autokyytiä kun mahakin näyttää aina menevän sekaisin matkustettaessa.

Tällä kertaa meitä oli paikalla neljä koirakkoa, kaksi cairninterrieriä, yksi jack russeli ja yksi itsepäinen tipsu :) Kysymys kuuluukin että: “Kuka ei kuulu joukkoon???” (Oikea vastaus: “Russeli”, koska on ainoa narttu :D ) Alussa jälleen kierrettiin ympyrää, tehtiin suoria ja kolmioita jne. Perustreeniä siis. Sitten oli pöydän vuoro ja hampaat…se Bongon bravuuri siis :) Hetki rauhoituttiin siinä pöydällä ennenkuin kouluttaja alkoi tutkia Bongoa, ja kas kummaa…Bongo antoi hänen nostaa huulta !!! Ja minä suu ymmyrkäisenä siinä vieressä että täh…! Toinen kerta ei sitten onnistunutkaan enää yhtä hienosti mutta tuokin oli jo edistystä.

Ensimmäiset 20min Bongo jaksoi seurata toisten koirien menoa ja meininkiä mutta sitten ihan kuin jostain napista olisi painettu ja Bongo alkoi keskittymään 95,5%:sti vain minuun. Seisomiset paikallaan sujuivat hyvin, samoin kun muut koirat pujottelivat ympärillämme tai me kuljimme toisten koirakkojen ympärillä niin keskittyminen oli ihan jotain muuta kuin edelliskerroilla.  Loppuaika meni hienosti kun harjoittelimme jälleen rinnakkain kulkemista ja kuonotusten seisottamista jne. Hienosti meidän pikku-ukkeli jaksoi keskittyä ja malttaa mielensä. Ja minä hehkuin ylpeän omistajan onnea vieressä kuin 60W hehkulamppu :D

Kotimatkalle lähdin niin hämmentyneenä, että laitoin Bongon epähuomiossa lähtiessä takapenkille :) Tajusin sen vasta kun olin lähtenyt jo ajamaan autoa. Mielessäni ajattelin että hups, nyt tästä ei tule lasta eikä sitä toistakaan tuotosta. Mietin jo että mille bussipysäkille pysäytän auton ja nappaan koiran etupenkille. Mutta arvaatteko mitä…? Takapenkiltä ei kuulunut räpätystä, ei ulinaa, ei läähätystä, ei juuri mitään…Ja minä tyttöhän se ajelin vaan tyytyväisenä eteenpäin. Vielä ennen moottoritien liittymää ajattelin että tästä voi tulla maailmankaikkeuden pisin kotimatka mutta mennään näillä. Ja vasta Haukiväylällä (motarilta noustuani kohti Pudasta) alkoi kuulua vikinää ja läähätystä. Kylän ekassa liikenneympyrässä kuului jo vinkuintiaani -ääniä :)

Mutta kaiken kaikkiaan meidän ilta oli todella onnistunut. Hymy huulilla ja onnellisuus sydämessä menin illalla nukkumaan, hehkutettuani ensin Facebookissa kuinka ylpeä olen koirastani. Viimeinen ajatus ennen nukahtamistani olikin, että kyllä tästä vielä hyvä tulee…

Yksi kommentti to “18.3.2010, NÄTO treenien huipennus”

  1. Nalle ja Möykky Says:

    Kahden ei-niin-aktiivisen blogittelija-koiruuden emäntähän se täällä löysi itsensä vakoilemasta harjoituksia ;p Terveisiä kynsistudiolta =)

Jätä kommentti: