16.-18.4.2010, 1. koiranäyttelyreissu ja Bongo 1vee :)

Torstaina 15.4. aloimme valmistautua tulevalle näyttelyreissulle. Bongo sai pesun ja me Hennan kanssa pakkailimme tavaroita laukkuun. Hirveästi oli muistettavaa mitä mukaan on otettava, pakollisia ainakin Bongon rekisteripaperit, näyttelynumero ja hihna. Ja niin paljon kaikkea muutakin…Illallisen puuhastelun jälkeen saimme kuin saimmekin kaikki kamat kasaan ja Bongon pestyä. Meidän hippi muuten muuten muuttuu hippi-juppi-punkkariksi aina pesun jälkeen…hassun näköinen pieni otus.

Perjantaina sitten hyppäsimme Hennan ja Bongon kanssa klo 15.40 Pendolinoon Oulusta määränpäänä Seinäjoki. Juna oli ihan tupaten täynnä, lemmikkiosastokin ihan viimeistä penkkiä myöten täynnä vaikka Bongo oli jonkin kanin kanssa ainoa “oikeasti karvainen” matkustaja (lähemmin en matkustavien miehien karvoituksia alkanut tutkia).  Harmi ettei Mika päässyt reissulle mukaan, mutta bändillä oli keikka 17.4. Kokkolassa joten on sula mahdottomuus olla kahdessa paikassa yhtäaikaa.

Junamatka meni hyvin, pelkäsin ja odotin kyllä pahempaa. Alussa Bongo oli tietysti uteliaan levoton, hiukkasen piti haukahdella jos/kun joku liikkui jossain. Mutta loppumatkasta jo pikku-ukkeli makoili tyytyväisenä käytävällä ja katseli ympärilleen.

Juna oli Seinäjoelle saavuttaessa 30min myöhässä radan routavaurioiden vuoksi. Mutta vihdoin viimein pääsimme perille ja Johanna oli meitä asemalla vastassa. Hyppäsimme autoon ja suunnistimme Johannan ja Matsin luo. Siellä oli kotosalla Mats ja suloinen Jonne-poitsu sekä Bongon Leevi isä ja kultainen noutaja Saara. Hetken ihmettelyn jälkeen käynnistyikin melkoinen sirkus :) Bongo ja Saara löysivät toisensa ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä :) Amorin nuolet ja sydämet vaan viuhuivat ilmassa noiden kahden pelmutessa keskenään. Illan koittaessa meidän sakki siirtyi yläkertaan “nukkumaan”…arvaatteko miksi tuo nukkumaan on lainausmerkeissä??? Kuinka moni teistä voisi nukkua rakkauden repiessä rintaa…? Meidän Bongo ei ainakaan :) Pikku-ukkeli vinkui ja vikisi ja raapi ovea ja oli muutenkin levoton koko yön, nukuimme sitten Bongon kanssa kolmisen tuntia koko yönä :) Onneksi Henna yöpyi (omasta halustaan) toisessa huoneessa, ei neitin tarvinnut valvoa yötä pikku-ukkelin rakkauden kaipuun vuoksi :)

Sitten koittikin se kauan lauantai, THE NÄYTTELYPÄIVÄ!!! Aamupalan syötyämme pakkasimme autoon näyttelyreput ja suuntasimme auton keulan kohti Vaasaa. Reissussa oli mukana Mats, Johanna, Jonne sekä tietty Henna, minä ja Bongo. Johannan näyttelyyn ilmoittamat koirat, Toivo ja Rauha, tulisivat paikan päälle Johannan vanhempien mukana. Matka meni vaihtelevissa tunnelmissa, milloin minua jännitti ja milloin ei…ja kun mulla ei jännittänyt niin Hennalla jännitti ja kun Henna lopetti hermoilun niin minä aloitin. Sangen liikkuva jännitys siis. Jonne se vaan nukkui tyytyväisenä istuimessaan, sitä pikku miestä ei jännittänyt yhtään.

Paikalla saimme hyvät paikat kehän 15 reunalta. Eikun kamat parkkiin ja tutkailemaan tilannetta. Ympärillä meni ja tuli jos jonkinlaista koiraa, Bongo katseli uteliaana ympärilleen. Mutta ihanan rauhallinen ja reipas meidän pikku-ukkeli oli, kyllä “äiti” oli ylpeä pojastaan. Hennan kanssa harjaillimme vielä Bongoa ja sitten Johanna ottikin Bongon “haltuunsa”. Ensin he käviät vähä treenaamassa hihnassa oloa ja sitten jo “nostettiinkin Bongo pöydälle” ja alettiin valmistautua todenteolla tulevaan koitokseen. Johanna vielä fiksasi karvapeitteen kuntoon ja muutenkin viime hetken silauksia. Ja minä purin kynsiäni :)

Ensin kehään menivät pennut, ihania karvapalloja jotka sinkoilivat sinne-tänne-ja tuonne innoissaan :) Suloisia! Mutta samalla takaraivossa jäyti ajatus: “Kohta on Bongon vuoro!!! A-P-U-A!!!” Sitten koittikin Junnu-urosten vuoro. Luokkaan oli ilmoittautunut 8 urosta. Johanna lähti luottavaisin mielin kehään Bongon kanssa, minä en ihan niin luottavaisilla mielillä jäänyt katselemaan tilannetta. Mutta ihan jees se meni (ainakin mitä minä muistan). Kun ryhmä oli pyörähdellyt ne “pakolliset rinkulat” kehässä Bongon kiskoen ja hyppien ja omaa tahtiaan mennen, olin jo ihan hermona ajatuksesta että kohta Bongo “joutuu” pöydälle ja pitäisi ne hampaat näyttää!!! Pulssi 180 ja kylmä hiki otsalla seurasin tilannetta. Hattua nostan Johannalle miten tyynenä hän pysyi ihan koko ajan…jos minä olisin ollut kehässä Bongon kanssa niin rauhallisuudesta ei olis ollut tietoakaan.  Onneksi serkkuni tytär Niina oli lupautunut tulemaan paikan päälle kuvaamaan tätä tapahtumaa, minun kamerakäteen ei ollut luottaminen…

Tuomarina tipsukehässä oli Inga Siil Virosta. Bongo sai erinoimaisen eli vaaleanpunaisen nauhan ja ruusukkeen. Siinä vaiheessa minä huokasin helpotuksesta, tämähän meni ihan oikeasti enemmän ku paremmin. WAU! Mitään tällaista minä en osannut edes unelmoida…! Sitten kun erinomaisen saaneet tipsut (neljä) kutsuttiin uudelleen kehään niin meidän Bongo rankattiin sijalle kolme. Mahtavaa! Lopuksi Johanna ja Bongo kävivät vielä pyörähtämässä kehässä kun valittiin paras uros, mutta se nyt oli vain muodollisuus. Siellä oli niin paljon ihania ja upeita tipsuja että ei meillä ollut mitään saumaa tuon hyppyheikin kanssa. Mutta ihan loistava saldo eka näyttelyistä.

Johanna kävi vielä kehässä Toivon ja Rauhan kanssa. Rauha menestyi ihan loistavasti eli tuloksena BOS & CACIB. Onnea!!!

Tässäpä vielä Bongon saama arvostelu: “11kk vanha temperamenttinen juniori uros. Kaunis pää, mutta korvien kiinnitys hieman korkealla. Kantaa erinomaisesti kaulan, erinomainen ylälinja, hännän kiinnitys ja runko. Hyvin tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaal Erinomainen turkin laatu, kivat jalat. Liikkuu erittäin hyvin. Erittäin lupaava nuori uros.”

Näyttelyn jälkeen ajelimme Matsin vanhempien luo syömään. Kiitos, oli todella kiva vierailu. Siellä oli myös Laku -tipsu joka antoi meidän Bongolle “kyytiä” :) Herrat oli pakko välillä erottaa toisistaan, meni homma sen verran hurjaksi :) Mutta ihana koira oli Laku, symppis vaikkakin innokas. Päivän päätteeksi jätimme Matsin Vaasaan ja ajelimme Johannan, Jonnen, Hennan ja Bongon kanssa takaisin Seinäjoelle. Ja arvaatkaa mitä…tai arvatkaas kuka siellä odotti Bongoa??? No Haara-Saara!!! Loppuilta menikin sitten ihastellessa Haara-Saaran ja Bongon menoa, iskä Leevi yritti päästä joskus menoon mukaan mutta peruslaiskana tapauksena katsoi parhaaksi tyytyä sivusta seuraajan rooliin.

Lauantai-sunnuntai yö meni hieman paremmin, pikku-ukkeli oli niiiii-iiiin väsynyt että halusi nukkua jopa viis tuntia. Mutta kun aamuyöstä alkoi kuulua Jonnen juttelua alakerrasta niin Bongo ajatteli että nyt on päästävä Haaran luo :) Sunnuntainahan Bongo sitten täytti vuoden! Onko tipsulle parempaa paikkaa viettää 1vee synttäreitä kuin oman isänsä seurassa???

Kotimatkalle lähdimme sitten puolen päivän aikaan. Haikeana Bongo hyvästeli Haara-Saaran ja iskä Leevin ja niin mentiin.

Kiitos Johanna, Mats ja Jonne!!! Meillä oli aivan ihana ja mahtava viikonloppu Seinäjoella luonanne! Kiitos myös Johannan vanhemmille, kiva oli nähdä teitä jälleen. Kiitos myös Matsin vanhemille, oli kiva tutustua teihinkin. Kiitos Niinalle kun tulit kuvaamaan tämän ainutlaatuisen tapahtuman.  Ja ihan erityiskiitos Johannalle Bongon esittämisestä ja tietysti siitä että olemme saaneet sinulta noin ihanan pikku-ukkelin. Emmekä saaneet pelkkää koiraa vaan myös teidät elämäämme…

Jätä kommentti: