31.5.2010, Landon ensi viikot uudessa kodissa

Nyt on reilu kolme viikkoa siitä kun haimme ihanan Lando -poitsun kotiimme Johannalta. Landon kotiutuminen perheeseemme etenee vaihtelevasti…välillä on hyviä päiviä, välillä vähä vaikeampia. Mutta hauskaa meillä on :)

Bongo ja Lando tulevat toimeen ihan loistavasti. Ei ole ihanampaa kaksikkoa kuin nuo meidän koirat, pikku-ukkeli ja mini-man. Meidän kämpässä on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita noiden kahden ansioista. Matot on rullalla suurimman osan aikaa kun tipsurallitus alkaa. Telmuta pitää aamulla ja illalla, päivästä en osaa sanoa kun olemme töissä ja koulussa mutta luulen että silloinkin mennään eikä meinata :)

Bongo suhtautuu Landoon välillä suojelevasti, välillä mustasukkaisesti ja välillä kuten koirakolleegaan suhtaudutaan. Täytyy kyllä sanoa, että Landon meille ottaminen oli paras päätös. Bongo on niin onnellinen kun on seuraa, enää pikku-ukkeli ei raahaa palloja ja leluja meille että leikitään, nyt on oma ihana “duracell-tipsu Lando” minkä kanssa voi purkaa energiaa.

Alussa ulkoilu oli haasteellista kahden koiran kanssa, varsinkin niin eriluontoisen koiran. Bongo vetää ja riuhtoo ja tahtoo olla aina askeleen edellä, Lando puolestaan hipsuttelee rauhassa vierellä. Lando, meidän herra sievänen, ei ole niin kiinnostunut ojien pohjien haistelemisesta ja mättäiden tuoksuttelusta, Lando voi vaikka tehdä hätänsä keskelle pyörätietä :) Mutta muutaman ulkoilukerran jälkeen hihnailukin on alkanut sujua hyvin.

Uuteen ympäristöön Lando suhtautuu uteliaasti ja melko rohkeastikin. Mutta silti on parempi antaa Bongon mennä ensin haistelemaan vastaan tulevia koiria, eihän sitä tiedä jos ne vaikka on vihaisia…mutta kun Lando huomaa että nehän ovatkin kavereita niin sitten sekin menee häntä heiluen tutustelemaan.  Uimaan Lando ei uskaltanut, on siis perustipsu toisin kuin meidän Bongo :) Bongo se heitti talviturkin heti kun vain mahdollista. Henna ja Bongo kävivät uimassa Kiiminkijoessa meidän Landon kanssa katselessa rannalta.

Sisäsiisteys…hmmm! Alussa tuli paljon vahinkoja sisälle, varsinkin niitä intopisuja. Eikä Lando edes ymmärtänyt kun huutelin että mennään pissille, että mitä se tarkoittaa. Bongo juoksi ovelle mutta Lando piti aina hakea ja kantaa eteiseen että päästään ulos. Nyt loppuajasta Landokin on jo oppinut että kun huudellaan “Lähdetään pissille” tarkoittaa sitä, että pääsee ulos. Keittiön matto on ihan lempparipaikka mihin Lando vääntää tortut tai ruikkii pissit. Onko ihanampaa kuin tulla saunan raikkaana hakemaan juomaa jääkaapilta ja astua tuoreeseen Landon läjään… :) No, oppia ikä kaikki ja toivossa on hyvä elää.

Yöt menee hyvin, Bongokin nukkuu nykyisin paremmin ku ennen. Tietysti ku ei voi nukkua koko päivää rauhassa ku pitää telmuta Landon kanssa. Onneksi Lando ei kuorsaa niinku Bongo, olis meinaan melkonen jyrinä talossa jos molemmat vetelis samanlaisia hirsiä.

Automatkustajana Lando on unelma. Ei kuulu läähätystä, ei vikinää, ei haukuntaa, ei mitään…mini-man vaan nukkuu ja on tyytyväinen. Toisin kuin Bongo. Mutta toivotaan että Landon rauhallisuus tarttuu myös Bongoon jossain vaiheessa.

Uusi luonteenpiirre Bongossa on ääretön mustasukkaisuus :) Jos minä otan Landon sohvalle syliin niin siinä on sitten kaksi koiraa sylissä. Jos kutsun Landoa luokseni niin siinä on kaksi tipsua. Jos yritän viedä vain Landon ulos niin Bongo nostaa metelin…mutta toisaalta toimii tuo toisinpäinkin. Eli jos vietän aikaa Bongon kanssa niin kyllä se Landokin siihen itsensä jotenkin tuppaa. Mutta ei sen väliä, minä nautin…

Summa summarum…elämä on ihanaa kahden ihanan ja erilaisen tipsupojan kanssa. Täytyy olla erittäin onnellinen että Landon kotoutuminen meille on onnistunut ja että Bongo on ottanut Landon niin hyvin vastaan…En voi muuta kuin suositella kaikille Shandita’s tipsua, elämänne rikastuu kertaheitolla…

Jätä kommentti: