1.9.2010, Justus saapui Haukiputaalle

Elokuussa perjantaina 13.pvä lähdimme kohti Sodankylän mummilaa kokoonpanolla minä, Henna, Kirsi ja Tomi. Mika jätettiin kotiin koirienhoitajaksi. Kirsin jalkapallojoukkueella Fc Pistepirkoilla oli turnaus Sodankylässä ja hän me lähdimme “huutosakiksi” mukaan.

Perillä pappa alkoi kysellä kovasti meidän koiristamme. Mummilla ja papallahan oli aikaisemmin Moona-koira, kultainen noutaja, joka jouduttiin lopettamaan heinäkuussa 2010 vanhuuden koittaessa. Ilmeisesti heillä oli siellä “Mäellä” liian hiljaista ja varsinkin pappa oli mietiskellyt että kyllä se koira pitäisi saada taas taloon.

Kerroin anoppilassa, että kyllä minä heille koiran hommaan jos he sitä haluavat ihan oikeasti. Pienen ylipuhumisen jälkeen saimme mumminkin lämpenemään ajatukselle, että koira heille jälleen muuttaisi. Ja eihän siinä muu auttanut kuin soittaa Seinäjoelle Johannalle… :)

Tiesin, että sekä Johannan Shandita’s kennelissä että Johannan isän Ruskarinteen kennelissä oli pian luovutusiässä olevia ihania palleroisia. Johannan avustuksella saimmekin varattua Ruskarinteen kennelistä mummilaan koiran, urostipsun nimeltään Justus.  Justuksella ja meidän Landolla on muuten sama iskä eli velipuoliskoja ovat…

Ja sattui vielä niin hyvin, että Johanna ja Mats, sekä tietysti ihanaakin ihanampi Jonne -poitsu, olivat tulossa Oulun Edeniin lomalle juuri niihin aikoihin kun Justus oli luovutusikäinen ja he lupasivat tuoda Justuksen meille.

Niinpä 1.9. oli se päivä jolloin Justus saapui meille parin yön vierailulle ennen muuttoaan kohti pohjoisen perukoita, Napapiirin tuolle puolelle Sodankylään. Sovimme Johannan ja hänen perheensä kanssa treffit Kempeleen McDonaldsille jonne suuntasimmeki Mikan kanssa heti suoraan töistä päästyämme.  Voi miten ihana  pieni palleroinen koira meitä siellä odottikaan. Matkaseurana Justuksella oli ollut toinen pieni tipsu joka muutti Oulun Kaakkuriin. Tässä tapauksessa koirakaupat tehtiin kaikkia taiteen sääntöjä vastaan, muistaahan jokainen varoituksen että älä sovi koiran ostopaikaksi esim. huoltoasemaa ja papereihin tulee tutustua huolella. No mehän vaan “tehtiin kaupat” siinä hampurilaispaikan pihalla autossa ja kaiken lisäksi kauppakirjaa ei allekirjoittanut ei myyjä eikä ostaja :) Johanna pisti paperiin nimensä isänsä puolesta ja minä anoppini puolesta. En minäkään ihan oudon myyjän kanssa kauppaa näin tekisi, se täytyy tunnustaa. Mutta koska olen jo aiemminkin tehnyt kauppaa Johannan kanssa niin hoituihan se homma näinkin ihan hyvin.

Kaupat tehtyämme lähdimme Justuksen kanssa kohti Haukipudasta. Hieman jännitti miten Bongo ja Lando suhtautuvat pieneen Justukseen…mutta pelko oli ihan turhaa, kaikki meni todella hyvin. Kumpikin meidän koirista tajusi, että Justus on pieni ja sitä pitää varoa. Hieman uteliaasti Justus yritti tutustella asuntoomme mutta Bongon ja Landon hääriessä siinä ympärillä se ei ollut ihan helppo homma.  Mutta reipas ihana pieni peto Justus oli kyllä meillä ollessaan, välillä jopa yritti nousta Bongon tai Landon selkään ja alistaa isompiaan :)

Bongosta paljastui ihan uusia hoivaviettipuolia Justuksen myötä, Bongo nimittäin otti ihan työkseen huolehtia Justuksesta ja ohjata Justusta liikuissaan. Oli ihan hellyttävää katsoa miten “Äiti Teresa” Bongo olikaan Justuksen seurassa. Kun Justus heräsi ja lähti liikkeelle, niin lähti myös Bongo…ja Bongon perässä Lando. Siinä oli melkoinen kolme muskettisoturia -joukkue…

Päivät Justus oli minun mukanani töissä. En uskaltanut jättää sitä isojen poikien kanssa kotiin päiväksi…koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu vaikka Bongo oliki todella suojelevainen. Arvatkaa vaan hurmasiko Justus hallilla…Linda ja Ninakin olivat ihan myytyjä pikkupedon nähdessään :) Eipä minun tarvinnut lähteä ulos aina Justuksen kanssa, vapaaehtoisia löytyi.

Yöt nukuin kolmen koiran kanssa olohuoneen lattialla. Aina kun Justus heräsi niin heräsi kaksi muutakin karvaista kaveria heräsi…voitte kuvitella ettei siinä juuri nukuttu kahteen yöhön. Mutta en valita, kyllä sitä aina pari yötä jaksaa…

Torstaina Mikan veljen perhe tuli tutustelemaan “uuteen sukulaiseen” tänne meille. Justus näytti parhaat puolensa ja hurmasi heidät kaikki…Tomin sylissä oli kiva olla rapsuteltavana. Luulenpas että noiden kahden välille syntyi jokin elämää suurempi side :)

Perjantaina 3.9. lähdimme sitten viemään Justusta kotiin. Matka meni hyvin, kaikki kolme karvaista kaveria olivat sulassa sovussa samassa häkissä takapenkillä. Bongo läähätti, vinkui, haukkui ja haukkui…Lando kuolasi ja pyöriskeli…ja Justus nukkui :)  

Perille päästyämme Justus hurmasi mummin ja papan heti välittömästi…! Rakkautta ensi silmäyksellä :) Kävimme läpi mummin ja papan kanssa hoito-ohjeita, kauppakirjan, ruokinnan yms ja kovasti tyytyväisiltä he tuntuivat olevan koiraan. Seuraavan yön mummi nukkui kaikkien koirien kanssa yön olohuoneessa ja minäki pääsin levähtämään hetken.  Lauantaina me sitten lähdimmekin ajelemaan kohti Haukipudasta ja jätimme Justuksen uuteen hyvään kotiinsa levollisin mielin. Toivoimme kovasti että kun menemme Sodankylään seuraavan kerran niin Justus muistaa meidät kaikki…

Jätä kommentti: