8.11.2010, silmät on sielun peili???

8.11.2010 lähdin töistä hieman aikaisemmin että ehdin hakea Bongon kotoa ennen lääkärireissua. Jännitin koko matkan että miten saan sen rauhoittavan lääkkeen (nestemäinen) tungettua Bongolle suuhun ja miten tippojen laittaminen mahtaakaan onnistua. Kauhulla ajattelin, että ei se tule onnistumaan ja jää ne silmät taas peilaamatta…

Kotona minulla oli Henna apurina. Henna otti Bongon syliin ja minä ruikkasin sille sen lääkkeen suuhun. Hui miten helposti se sinne menikään, ihan säikähdin itsekin. Sitten vasta tajusin että olin “innoissani” prutannut kaiken sen lääkkeen suuhun, eläinlääkäri kun laittoi siihen hiukka extraa jos osa menee “rinnuksille” :) No ei sen väliä kuulemma, annos oli jokatapauksessa sallittava jollei hiukka pienempikin. Tarkoitushan oli saada Bongo vain rauhoittumaan mutta silti pysymään jaloillaan että tutkimus onnistuu.

Hetkessä lääke alkoi vaikuttaa ja tippojen silmiin laittaminen onnistui hienosti, pikku-ukkeli vaan ihmetteli että mitäs se äitee siinä puuhailee. Vielä ennen lähtöä soitin Akuuttiin ja kysyin että onko eläinlääkäri Kaisa aikataulussa. Kaisa pyysi soittamaan ettemme turhaan tule sinne liian aikaisin odottamaan. Aikataulu piti ja niinpä minä nostin Bongon autoon takapenkille ja lähdimme kohti Oulua.  Vielä ennen lähtöä laitoin Bongolle toiset tipat silmiin.  Haimme Mikan töistä ja kolmannet tipat meni silmiin autossa Mikan työpaikan pihalla.

Pääsimme perille ja Bongo oli jo niin “pöllyissään” ettei tajunnut edes kävellä itse :) Tyyppi oli ihan pihalla kirjaimellisesti ja kuvainnoillisesti patsastellessaan Akuutin pihassa. Menimme sisälle odottelemaan vuoroamme ja Bongo rötkötti tyytyväisenä sylissäni. Ja kuinkas ollakaan, aikataulu mätti…jouduimme odottelemaan melkoisen tovin vuoroamme. Siinä istuessamme eräs vastapäätä istuva koiranomistaja kysyi minulta hetken meitä katsottuaan että onko tuo koira edes hengissä? Vastasin että oli se ainkin kotoa lähtiessämme vielä…

Vihdoin oli meidän vuoro ja Kaisa pyyteli anteeksi myöhästymistä. Eihän meillä ollut mitään hätää odotellessa kun Bongo oli tyyneyden tyyssija. Mutta…kun nostin Bongon tutkimuspöydälle ja valot sammutettiin niin vauhkous nosti päätään ja riehuminen alkoi. Siis miten koira joka on apaattinen kuin huopatossu voi yhtäkkiä olla niin energinen ja riehuva??? Ihan uskomaton tapaus tuo Bongo, mistä lie luonteensa perinyt? Oisko kasvattajalla tähän kommentteja :) No pienen rauhoittelun jälkeen Kaisa sai silmät tutkittua ja antoi Bongolle puhtaat paperit. Kaikki oli hyvin eikä Bongon silmät osoittaneet mitään rodulle tyypillisen perinnölliseksi oletetun silmäsairauden kliinisiä oireita. Nyt oli hyvä mieli kun homma oli ohi ja tutkimus onnistui.

Harmi vain että tutkimustulokset eivät ole voimassa kuin kaksi vuotta, sitten tuo operaatio on tehtävä uudelleen mikäli haluaa käyttää Bongoa jalostustuksessa. No tämän tutkimuksen tarkoitus oli antaa sekä meille että kasvattajalle tärkeää tietoa Bongon terveydestä mutta jos joskus joku morsmaikkukin tämän myötä oven taa ilmaantuu niin se on vain plussaa :)

Jätä kommentti: